20.12.2013

Joululahjaksi nimettömät?

UAV/UAS nouseva trendi - miten Suomessa?


Kuva: Talouselämä












Tämän hetken kuumimpia teknologian trendejä on 3D-tulostuksen ohella UAV/UAS:n kehitys. Päivittäin julkaistaan uusia suunnitelmia niiden kaupallisesta käytöstä ja ehtivätpä kohtuuhintaiset kotikoneet jo tämän joulun lahjamarkkinoille. Mikä on UAV, miten niihin pitäisi suhtautua ja mitä käyttömahdollisuuksia ne tarjoavat tulevaisuudessa?

UAV on kyhenne sanoista Unmanned Aerial Vehicle eli lentävä miehittämätön ilma-alus tai järjestelmä (UAS, Unmanned Aerial Systems). Englanniksi näitä laitteita kutsutaan yleisesti kansankielellä termillä drones, joka useimmiten käännetään lennokiksi. Suomen kielessä ei UAV:lle ole ainakaan toistaiseksi yleiskieleen juurtunutta sanaa. Laitteita kutsutaan miehittämättömiksi lennokeiksi, robottilennokeiksi ja  multikoptereiksi (multirotors). Osa, mutta vain pieni osa, on lentokoneen tai lennokin näköisiä ja kaltaisia. Jatkossa useimmat mallit pohjaavat todennäköisesti useampiroottorisiin koptereihin.

Miehittämättömiä lentokoneita on käytetty sotateollisuudessa aina 1940-luvulta lähtien ja ne ovat sotilaskäytössä olleet yleisiä jo vuosia. Siviilikäyttöön ne ovat tulleet ryminällä vasta aivan muutaman viime vuoden aikana. Kuten GPS-teknologiassakin, maanmittaus- ja kartoitussovellukset olivat ensimmäisiä UAV:n siviilikäyttökohteita. UAV-laitteita käytetään kartoitus- ja ilmakuvaustarkoituksiin, laserkeilaukseen sekä ympäristön tilan muutoksiin  ja esimerkiksi metsäpalojen seurantaan. Tähän ne soveltuvat erinomaisen hyvin matalan lentokorkeuden ja edullisten käyttökustannusten vuoksi.

Miehittämättömät lennokit ovat kiinnostaneet ilmailun harrastajia jo pitkään kuitenkin lähinnä teknisinä laitteina ilman varsinaista kaupallista hyötyä. Tästä johtuen niitä on ollut tarjolla jo jonkin aikaa. Tällainen hupikäyttö on kohtuullisen ylesitä eikä ole juuri aiheuttanut ongelmia, jos lennätys on tapahtunut avoimella, kansoittamattomalla alueella ja matalalentona. Tämän joulun markkinoille UAV-laitteiden hinnat ovat laskeneet niin, että ainakin Yhdysvalloissa ne ovat tekemässä läpimurtoa kuluttajamarkkinoille. Samalla on ryhdytty peräämään sääntöjä myös takapihalennättäjille. Sosiaalisessa mediassa leviää jatkuvasti videoita vaaratilanteista, joissa UAV on opudonnut lennon aikana väkijoukkoon.

Kuluvan syksyn aikana UAV-laitteiden kaupallinen käyttö on aloittanut nopean etenemisen. Esimerkiksi Tanskassa on myönnetty ensimmäinen lupa UAV:n käyttöön maanmittausfirmalle, joka käyttää UAV.ta ensisijaisesti mittaus- ja kartoitustoiminnassa. Tanskassa UAV on osoittanut käyttökelpoisuutensa myös mm. äskettäisten myrskytuhojen kartoituksessa.

Viime viikkojen aikana monet kuljetus- ja jakeluliikkeet ovat ilmoittaneet suunnitelmistaan ottaa UAV käyttöön jakelukanavana aivan lähiaikoina. Näyttävimmin julkisuutta on saanut Amazon. Se uskoo saavansa oman järjestelmänsä käyttöön vuonna 2015 pakettijakelussa. Amazonin toiminnan suurimpana esteenä on Yhdysvaltojen lainsäädäntö.

Kun USA:ssa ja Euroopassa ollaan vasta heräämässä lainsäädännön tarpeeseen sekä turvallisuuden että ilmatilankäytön kannalta, eräissä muissa maissa lainsäädäntö on sallivampaa. Siksi näyttääkin todennäköiseltä, että esimerkiksi Australiassa ja Kiinassa kaupallisia kokeiluja nähdään jo ensi vuonna. Eräissä muissa maissa kuten Kiinassa ja Australiassa ei lainsäädännöllistä estettä UAV:n käytölle ole, jos lentokorkeus on alle 122 metriä (400 jalkaa). Australiassa on suunnitelmia saada kaupallinen toiminta köynnistymään Sydneyn alueella jo maaliskuussa 2014 (video). Sovelluksia voisivat olla esimerkiksi lääkkeiden jakelu.

Kuten sanottu Euroopassa ja Suomessa ollaan UAV-asiaan vasta heräämässä. Harrastajat ovat jo löytäneet laitteet ja väitetäänpä, että esimerkiksi vankiloiden "tavarankuljetus" hoituisi UAV:N avulla. Vaikka UAV-laitteista ei aiheutuisi ongelmia varsinaiselle ilmailulle, on todennäköistä, että ilman säätelyä alemmissa ilmakerroksiassa käy pian sellainen suhina, jossa onnettomuuksilta ei voida välttyä. Harrastustoimintaan voidaan tällä hetkellä puuttua lähinnä naapuruussuhdelain perusteella.

Talouselämä (17.12,2013) on haastaellut Trafin ylijohtaja Pekka Henttua, joka toteaa, että "Yhteiseurooppalainen lainsäädäntö on tulossa jollain aikavälillä, mutta sitä ennen meidän pitää itse löytää kansalliset keinot säännöstellä robottilennokkiliikennettä”. European RPAS Roadmap -ohjeistus julkaistiin kesäkuussa 2013 Pariisin ilmailunäyttelyssä ja tavoite on integroida miehittämättömät ilma-alukset Euroopan ilmatilaan alkaen vuodesta 2016.

Talouselämän mukaan TraFi työstää parhaillaan miehittämättömien ilma-alusten lentotoimintaa koskevia määräyksiä. Sitä ennen voidaan antaa vain suosituksia, jotka ovat olleet lähinnä harrastajille soveltuvia: lentokorkeus pitää olla alle 150 metriä, maksimietäisyys kauko-ohjaajasta 500 metriä, UAV;n on väistettävä kaikkia muita ilma-aluksia, lennättäminen ei ole sallittua tiheästi asuttujen asutuskeskusten yläpuolella ja valvotussa ilmatilassa lentäessä asiasta on sovittava ja kommunikoitava erikseen lennonjohtoelimen kanssa.

UAV:n kaupallinen potentiaali on mittava. Talouselämän mukaan Yhdysvalloissa on arvioitu, että ensimmäisen kolmen vuoden aikana lennokit synnyttäisivät 104 000 työpaikkaa.

Ennen määräyksiä pitäisi ratkaista myös se, millä nimellä UAV-laitteita pitäisi Suomessa  kutsua. Vai käykö kuten GPS:n kanssa että englanninkielinen lyhenne UAV tai drone muuttuu yleistermiksi? Muuten joudumme ensi joulunakin kyselemään laupasta nimettömiä.

20.10.2013

Loma-asumisen ja pysyvän asumisen ristiriita

Onko loma- ja pysyvän asumisen välillä enää eroa?
















Helsingin Sanomat julkaisi tänään uutisen, jonka mukaan korkein hallinto-oikeus oli pitänyt voimassa Kangasalan kunnan päätöksen siitä, ettei asukkaiden vakituiseksi kotipaikaksi voitu kirjata heidän kaavan mukaista loma-asuntoaan. Näin siitä huolimatta, että he asuvat mökissä pääosan vuodesta ja vaikka loma-asunto vastaisi varustelultaan ja täyttäisi rakenteiltaan pysyvän asunnon vaatimukset.
















Kysymyksen asettelu ei ole uusi, sillä loma-asunnon ja pysyvän asunnon välistä rajanvetoa on käyty vuosikymmeniä. Kiistassa ovat toisessa rintamassa asukkaat, jotka haluavat asua mökissä ympärivuoden, vastassaan kaavoittajat, rakennustarkastajat ja valtion kaavoitusviranomaiset. Toisinaan kuntapäättäjät olisivat mielellään asukkaiden puolella, mutta yleensä kaavoitusperiaatteet ja ympäristöministeriön ohjeet ovat pitäneet lain tulkinnan selkeänä. Ratkaisevaa on se, mihin tarkoitukseen tontti on kaavassa varattu ja/tai mihin tarkoitukseen rakennuslupa (poikkeuslupa) on myönnetty. Poikkeusluvan saaminen käyttötarkoituksen muuttamiseen on yleensä kiven alla. Yksittäistapauksessa joustaminen on vaikeaa, koska kaikkia kuntalaisia pitää kohdella samoin perustein.

Kysymys on tullut uudelleen ajankohtaiseksi, kun etätyö muuttaa ei ainostaan työn vaan myös asumisen luonteen. Jatkossa yhä useampi kunta haluaa avittaa kyliin ja haja-asutusalueelle muttamista, jos siten pystytään säilyttämään kunta elinvoimaisena. Saahan kunta vakituisilta asukkailta verotuloja, tukea koulun ja kaupan säilymiselle ja kyläyhteisölle laajemminkin.

Erottelu loma- ja vakituiseen asumisen on lähtöisin vanhasta rakennuslaista. Erityisesti tämä koskee rannoille tapahtuvaa lomarakentamista, mutta on pääosin voimassa myös kuivan maan rakentamisessa. Alkuaan loma-asuntoja rakennettiin rannoille, mutta niiden kallistuessa kiinnostus mummon mökkeihin ja kuivan maan loma-asuntoihin on kasvanut.

Rantarakentamista halutaan rajoittaa yleisen edun vuoksi. Tärkeimmät syyt ovat vapaiden rantojen säilyttäminen jokamiehen käyttöä varten, maisemalliset ja luonnonsuojeluperusteet sekä vesiensuojelu. Vesiensuojeluun liittyvät rajoitukset koskivat käymälöitä ja pesuvesien imeyttämistä, koska rannoille ei voitu rakentaa vesi- ja viemäriverkostoa. Toisaalta Suomessa on vanhastaan niin sanottu yleinen perusrakennusoikeus. Sen määrä rantarakentamisessa on määräytynyt aikojen kuluessa lain ja oikeuskäytännön kautta. Sama koskee poikeuslupien myöntämisperusteita ja kaavoitusperiaatteita.

Ajan kuluessa loma-asuntojen tekninen taso ja varustelu on noussut. Nykyisin ne ovat usein vähintään kaupunkiasunnon luokkaa. Myös uusia käymäläratkaisuja on kehitetty (mm. kompostoivat ja muut ekokäymälät, tyhjennettävät säiliöt) ja pesuvedet hoituvat imeytyskentän kautta.

Vakituisen asumisen rajoittaminen rannoilla perustuu nykyisin lähinnä loma-asumisen kokonaismäärän rajoittamiseen. Tällä tavoitellaan vapaiden rantojen säilyttämistä yleiseen käyttöön sekä maiseman ja luonnonsuojeluun. Tasa-arvo maanomistajien kesken on myös keskeinen periaate. Rantojen rakennusoikeus jaetaan tasapuolisesti ns. kantatilaperiaatteen mukaisesti. Rantarakentamista ohjataan pääasiassa asemakaavalla (ennen rantakaavalla), mutta käytännössä vieläkin usein poikkeusluvilla.

Pääsyy ympärivuotisen asutuksen rajoittamiseen rannoilla - ja eräissä tapauksissa myös kuivalla maalla - on kunnan velvollisuus palvelujen tarjoamiseen sen kaikille asukkaille. Tällaisia ovat niin sosiaali- ja terveyspalvelut kuin koulupalvelut mukaan lukien koulukuljetukset. Tarvittaessa sen tulee hoitaa myös tiet ja kunnallistekniikka. Siksi moni kunta ei ole halukas hyväksymään pysyvää asutusta paikkaan, josta esimerkiksi koulukuljetukset tulevat kalliiksi. Lupaharkintaan ei voi vaikuttaa se, mitä tarpeita rakennusluvan hakijalla tai nykyisillä asukkailla on tai ei ole. Jos käyttötarkoitukseksi hyväksytään ympärivuotinen asuminen, toimii se samalla sitoumuksena tuleville omistajille ja asukkaille.

Tähän asti asia on ja on ollut selkeä. Nyt kysymys. Onko tilanne yleisesti muuttunut? Ja pitäisikö sen perusteella määräyksiä muuttaa?

Kuten edellä on esitetty, ei loma- ja ympärivuotisen asunnon välillä ole enää juuri eroa. Toisaalta etätyö hämärtää loman ja työn rajan ja vapauttaa asumaan loma-asunnolla periaatteessa vaikka ympäri vuoden. Olisiko tässä yksi niistä lähes tuhannesta kuntien velvoitteesta, jossa kuntien holhous pitäisi poistaa tai ainakin lieventää? Annetaan kunnille vapaus myöntää vapaasti lupia asuinrakennusten rakentamiseen? Ja luovutaan jaosta loma- ja pysyviin asuntoihin?
Helsingin Sanomien tiedon mukaan loma-asuntoja, joissa asutaan pysyvästi on nykyisin 13 500. Määrä on kasvamassa, mutta pieni verrattuna loma-asuntojen kokonaismäärään, joka tilastojen mukaan on yli 470 000.

Mitä tapahtuisi, jos säännöksiä lievennettäisiin ja kuntien holhouksesta luovuttaisiin? Kuntien väliset erot lisääntyisivät. Osa kunnista ryhtyisi myöntämään avokätisemmin lupia rannoille sekä loma- että ympärivuotiseen asuinrakentamiseen. Miten kävisi maanomistajien ja asukkaiden tasapuolisen kohtelun? Entä kuka vastaisi luonnon säilymisestä ja yleisen virkistyskäytön tarpeista?

Jos rakentaminen vapautuisi, mitä tehdään siinä vaiheessa, kun palveluja on edelleen leikattava? Miten hoidetaan hajautuneen yhdyskuntarakenteen kustannukset?

Edellä kuvattu koskee pääosin rantoja mutta soveltaen myös kuivalle maalle rakentamista. Arvioinnissa on syytä erikseen selvittää lomakylien tilanne esimerkiksi hiihtokeskusten ympäristössä (koulu- ym- palvelut). Samoin taajamien lähialueet on tutkittava, koska ohjaamaton asutus (pysyvä tai loma) rajoittaa tulevaa kaavoitusta ja hajauttaa yhdyskuntarakennetta.

Kotipaikan osalta loma-asunto rinnastuu nyt matkailuvaunuihin, joissa asutaan pysyvästi. Jollei ihmisellä ole muuta asuntoa, saavat niissä asuvat kyllä osoittten, mutta väestörekisteriin heidät kirjataan asunnottomiksi. Onko tässä eräs osasyy asunnottomien suureen määrään? Useilla mökillä asuvilla on pieni kaupunkiasunto, joka voidaan määrätä kotipaikaksi. Mutta tällöin kysymykseksi nousee, onko oikein ja kohtuullista, että verotulot ohjautuvat eri kuntaan kuin minkä palveluja pääasiallisesti käytetään?

Edellä kuvattu esimerkki sopii moneen muuhunkin kunnan tarjoamaan palveluun, kun pohditaan sitä, pitäisikö kunnille määrättyjä tehtäviä poistaa tai vähentää. Aluksi turhalta byrokratialta näyttävästä toiminnosta luopuminen vaikuttaa hyvältä ratkaisulta. Mutta hetken päästä kun ajaudutaan ongelmiin, ollaan taas vaatimassa viranomaisia apuun, Ja uutta henkilökuntaa valvomaan ja poistamaan syntynyt ongelma.

Loma-asumisen lupasääntelyä on syytä tutkia, sillä asumisen ja työn luonne ovat muuttaneet ihmisten tarpeita ja vaatimuksia. Mitkä ovat tämän hetken todelliset syyt loma- ja pysyvän asumisen erotteluun? Tätä pitäisi pohtia rakennus- ja maankäyttölain kokonaisarvioinnin yhteydessä.

Katutaide - Street Art

Katutaiteesta matkailuvaltti Helsingille?

















Taiteen merkityksestä matkailulle ja elinkeinoelämän kehittäjänä on keskusteltu viime aikoina paljon ennen kaikkea Guggenheim-museohankkeeseen liittyen. Maailmalla on paljon esimerkkejä - ei pelkästään iänikuinen Bilbao - siitä miten arkkitehtuurilla, museoilla ja yksittäisillä taidenäyttelyillä on merkitystä sekä kaupungin suoriin matkailutuloihin että välillisesti sen imagoa pönkittämällä. Jopa Venetsian tapaiselle massatursimikohteelle sen biennalella on suuri taloudellinen ja imagollinen merkitys. Ja kuka tuntisi Kasselia ilman sen Documentaa?

Voisiko ympäri kaupunkia sijoitetuilla - suunnitelluilla (lue tilatuilla) ja vapaasti tehdyillä - taideteoksilla olla mahdollisuuksia Helsingissä? Pääkaupungin noudattama graffiti-politiikka ei tällaista vapaata kansalaistoimintaa ole tähän mennessä tukenut. Parhaimmillaan pop-up kohteilta oin suljettu silmät (kudonnaisteokset). Toisaalta katutaide voisi olla muutakin kuin graffiteja ja seinille pikaisesti vetäistyjä tageja.

Internetissä leviää runsaasti esimerkkejä kansainvälisestä katutaiteesta. Mutta ne otetaan lähinnä viihteenä jota on helppo levittää työpäivän piristykseksi. Olisiko ajatuksesta enempään? Olen kerännyt oheen näistä esimerkeistä kokoelman (mm. vivas.fi) seinämaalauksia, katumaalauksia ja taideteoksia, joisa osa on tilattuja ja osa vapaasti toteutettuja. Voisivatko nämä avartaa mielikuvistumme ja johtaa toimiin asukkaiden ja tekijöiden mielenvirkistykseksi.

Suuret seinämaalaukset


Suomessa suuria seinämaalauksia on toteutettu vähän ja lähinnä mainostarkoituksiin. Taideteoksina  seinämaalauksia on julkisivukunnostusten yhteydessä - saati uudiskohteissa - toteutettu vain aniharvoin. Seinämaalauksen liittäminen julkivuremonttiin ei välttämättä tule kovin  kalliiksi. Kysymys on pikemminkin viitseliäisyydestä ja lupaviranomaisen joustavuudesta. Parhaita kuvia tullaan katsomaan kaukaakin ja vähintäänkinonnistunut kuva nostaa asukkaiden omanarvontuntoa - ja siten asuntojen arvoa.

Onnistuneimmat teokset käyttävät hyväksi optisia harhoja. Niiden motiivi voisi hyvin olla matkailullinen. Ja mikä estää käyttämästä katutaidetta vaikka liikenneturvallisuuden parantamiseen.

























Edgar Mueller

 

 

 

 

 

 






Liikenneturvallisuutta parantavat taideteokset


Suuret katumaalaukset ovat paitsi matkailunähtävyyksiä myös sosiaalisen verkottumisen keinoja, kun ihmiset tasapainoilevat maalatun vesiputoksen yllä tai varoavat putoamasta rotkoon. Maalauksilla voidaan varoittaa autoilijoita kapenevasta ajoradasta. Liikkuupa kuvia Kanadassa olevasta firmasta, joka tuottaa maalattuja routavaurioita ja kuoppia nopeuksien rajoittamiseksi. Kuopat rullalle talven tullessa. Optinen töyssy tulisi varmaan oikeaa halvemmaksi. Ja lumen tullessa kuopat rullalle ja talvivarastoon. Toistaiseksi kuitenkin puhdasta fabulointia.





























 

Omatoimiset maalaukset


Ympäristön kuluminen, rakennusvirheet ja -vauriot voivat antaa sysäyksen mielikuvitukselle. Halkeamia voi käyttää katutaiteen lähtökohtana, joka tuottaa mielihyvää satunnaiselle ohikulkijalle ja piristää kanta-asukkaan pilvisenkin päivän. Toteuttaminen ei vaadi aina suuria taiteellisia kykyjä vaan ennenkaikkea luovaa ajattelua. Siitähän taiteessa on viime kädessä kysymys. Toki teoksen tulkinta jää aina katsojalle. Silloin väärinkäsityksen mahdollisuus on aina olemassa, kuten Istanbulissa, jossa harmaaseen ympäristöönsä kyllästynyt kauppias maalasi piristykseksi omasta mielestään kauniit sateenkaaren väriset portaat. Niistä nousi - kuinka ollakaan - suuri poliittinen kysymys, kun kaupunki kävi yön pimeydessä maalaamassa portaat harmaaksi. Lopulta kirkkaat värit voittivat.















































Omatoimiset veistokset ja muut taideteokset


Katutaiteen ei aina tarvitse olla maalaus. Siihen soveltuvat yhtä hyvin legopalikat, neuleet kuin kierrätysmateriaalitkin. Toki veistokset voidaan viedä pidemmällekin kuten Mark Jenkinsin ihmishahmoiset veistokset.





































Mark Jenkins, London United Kingdom


Tyhjän tilan täyttäminen


Kaupungissa on yllättävän paljon tyhjää tilaa tai joutoalueita, jotka houkuttelevat tekemään jotain. Sissipuutarhureiden rinnalle ovat tulossa myös sissitaiteilijat, jotka pyrkivät täyttämään tilan älynväläyksillään. Parhaimmillaan ne nostavat tilan esille aivan uudesta näkökulmasta. Tyhjä, tympeä tila houkuttelee tekemään jotain. Ne ovat yksi syy merkitä reviirejä tageilla ja graffiteilla. Helsinki on koristanut osan sähkönjakokaapeista valokuvilla, jotka on otettu samasta paikasta vuosikymmeniä sitten. Nämä kaapit ovat saaneet olla rauhassa töhrimiseltä ja mainoksilta. Samalla ne ovat edistäneet tietoisuutta paikan historiasta.




























 

 

 

 





 

 



 

 

 

Tekniset laitokset


Myös massiivisia teknisiä laitteita ja infrastruktuurirakenteita voidaan elävöittää katutaiteen keinoin.

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suuret mainos- ja muut projektit


Lopuksi kenties näyttävin mainostempaus, jossa on käytetty hyödyksi katutaiteen keinoja. Milanolaiset heräsivät yhtenä aamuna siihen, että sukellusvene oli noussut pintaan kaupungin keskustassa. Uskomattominta oli, että hanke oli toteutettu yhden yön aikana, joten se tuli yllätyksenä kaikille. Erinomainen mainostemppu (video) vakuutusyhtiöltä, joka pääsi kansainväliseen uutislevitykseen.

























Kuvalähteet:
48 esimerkkiä luovasta katutaiteesta: http://vivas.fi/48-esimerkkia-luovasta-katutaiteesta-nama-ovat-paatahuimaavia/
Mark Jenkins: http://vivas.fi/aitojen-ihmisten-nakoinen-katutaide-hammentaa-maailmalla/

28.9.2013

Tervetuloa Rajapyykille

Tulen tässä blogissa käsittelemään maanmittaukseen laajasti liittyviä aiheita. Tällaisia ovat niin kaavoitukseen ja maankäytön suunnitteluun liittyvät kysymykset, kiinteistönmuodostukseen ja -kauppoihin liittyvät aiheet sekä paikkatieto, kartta- ja paikannustekniikka. Maapolitiikka ja kunnallinen päätöksenteko eivät myöskään selviä ilman kommentteja. Luonteeni tuntien myös politiikka ja päätöksenteko kuuluvat kiinnostukseni kohteisiin. Ja keski-ikäinen kun olen, myös sosiaalinen media ja tiedonvälitys voivat samoin ponnahtaa pintaan.

Ensimmäinen blogi on tulossa lähipäivinä. Julkaisen myös seuraavia blogeja:
  • rajalinjalla.blogspot.fi (kulttuuriblogi: taidenäyttelyt, ooppera ja klassinen musiikki, näytelmät)
  • maakirja.blogspot.fi (kirjallisuusblogi: kirja-arvosteluja ja kirjallisuuteen liittyviä aiheita)
  • blogsurveying.blogspot.fi (blog on surveying: surveying, land use planning, tenure, land management, GIS, positioning and GNSS, valuation and real estate development).